Humanities

Physics

Työelämän tutkimus

Termiä itseohjautuvuus käytetään tarkoittamaan montaa eri asiaa suomalaisessa työelämässä. Erilaiset tulkinnat aiheuttavat sekaannusta, jos esihenkilö ymmärtää termin eri tavalla kuin työntekijä tai -hakija. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää ja esittää itseohjautuvuuskäsitysten kirjo suomalaisen asiantuntijatyön kontekstissa. Tutkimuksessa tuotettiin fenomenografisen analyysin avulla kuvauskategoriat itseohjautuvuudesta niin, että kategoriat muodostavat loogisen hierarkian eivätkä ole keskenään päällekkäisiä. Aineisto perustuu 50 haastateltavan määritelmään siitä, mitä on itseohjautuvuus. Tutkimuksen tuloksena esitetään neljä kategoriaa itseohjautuvuudesta. Kaksi niistä liittyy yksilötason itseohjautuvuuteen. Näistä toinen korostaa itseohjautuvuutta autonomiana, toinen esimieheltä siirtyneenä päätöksentekomandaattina. Kolmas kuvauskategoria koskee itseohjautuvuutta tiimityönä, ja neljäs kuvaa itseohjautuvuutta organisaation joukko-ohjautuvuutena. Kategorioiden välinen ero syntyi työntekijöiden ja johdon erilaisista kompetensseista kussakin kategoriassa. Tutkimuksessa tuotettu itseohjautuvuuskäsitysten kategorisointi auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä siitä, minkälaista työskentelyä ja kompetensseja itseohjautuvuus vaatii toisaalta työntekijältä ja toisaalta organisaation johtamiselta.

Vapautta, vastuuta, valtaa: fenomenografinen tutkimus itseohjautuvuudesta